Im memoriam

Pitkään kuljit kanssamme kolli komea
monesti viivyit reisuillasi palaten aina
kauniin tyttäresi luoksemme toit
uuden perheenjäsenen meille annoit.

Vanhuus kuitenkin voimasi vei
lähdit luotamme yksin tein.

Tyttösi kauniin ja suloisen saimme
monet mukavat hetket yhdessä koimme
joskus vain lyhyt on elämän kaari
pieni kuin tuttu meren saari.

Sairaus vei voimasi hiipui elämän liekki
enään ei kuulu kehräys ei leikki
nukuit sä ikiuneen luonamme rakas
koskaan et enää palaa sä takas.

Luokse sä isäsi lähdit varhain
niin varmasti valinta oli parhain
nyt saat jälleen terveenä juosta
yhdessä rakkaan isäsi kanssa.

Sateenkaarisillalta nyt katselette meitä
enää ei kipu ja särky vaivaa teitä.
Varmasti joskus tapaamme vielä
kauniilla niityllä istumme siellä
kehräys kuuluu ja leikki iloinen
jälleen alkaa uusi taival yhteinen.

Pörri nukkui pois talvella 2005
Ansku nukkui pois 28.4.2006

 

 

Olit mulle koira sä rakkahin,
sitä aikaa ei voi saada takaisin.
En pyydä sua luokseni tulemaan,
siellä missä on hyvä, ole siellä vaan.
Sinä tulit suoraan sydämeen,
sinä toit lohdun murheeseen.
Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.
Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.
On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
Tule uniin, tule tuulenhenkäyksiin,
tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin.

 ********************************************

Milo poistui keskuudestamme kevät talvella 2008 jäätyään auton alle.